Keskiviikkona 10.2. Nummelan Killan jäsenillä oli mahdollisuus tutustua Vihdin Hiihtokeskukseen eli VihtiSkihin. Paikalla olikin lähes kaksikymmentä kiltaveljeä ja isäntänä Sami Uotila.

Vihdin Hiihtokeskuksen ikimuistoiset avajaiset 24.2.1985 toivat Vihtiin alppihiihdon maailmantähden Ingemar Stenmarkin sekä 7000 katsojaa.  Siitä alkanut toiminta on ollut määrätietoista ja kehitys asiakastarpeet huomioivaa. Erityisesti 2000-luku on ollut nostetta VihtiSkille. Varsinkin perheet ja pääkaupunkiseudun lasketteluseurat ovat ottaneet Vihdin rinteet omakseen. Erityisen suosittu joka talvi on ollut Sami Uotilan ratalaskukoulu, joka on toiminut monen aktiivilaskijan starttina alppihiihton.

Isäntämme Sami Uotila kertoi, että sääolosuhteinen epävarmuudesta huolimatta VihtiSki:tä kehitetään jatkuvasti. Niinpä viimekaudelle valmistui suosittu perherinne etelärinteille. Tälle kaudelle kohennettiin lastenrinnettä ja se varustettiin superhienolla taikamatolla. Lähivuosien suunnitelmissa on uusi palvelukeskus kaikkine nykyaikaisine palveluineen.

Kiitos Samille mielenkiintoisesta VihtiSkin esittelystä.

RIT Rakentajain Insinööritoimisto Oy:n ja Hannukainen Ky:n omistaja-toimitusjohtaja Pentti Hannukainen nimitettiin tänään Vihdin Nummelassa perinteisen Viljonpäivän konsertin yhteydessä Nummela-neuvokseksi. Määrätietoista, monialaista tekemistä ja toiminnan kehittämistä luottamusta herättäen, luonnehtivat uuden Nummela-neuvoksen toimintaa hänen asiakkaansa ja yhteistyökumppanit.  ”Se mitä lupaa, se on pidettävä”, sanoo Pentti itse.

Pentti Hannukainen on syntynyt äitinsä kotipitäjässä Honkajoelle, Pohjois-Satakunnassa. Pentin isä on  kotoisin Karjalasta. Pentti vihtiläistyi vuonna 1986 työtehtävien myötä.

Perhearvot ovat Pentin elämänarvojen ykkösenä. Nummelassa perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi aikuistuvaa lasta. Kotkassa asuu Pentin  jo aikuinen Juha-poika.  Pentti  sanoo olevansa kahden kylän loukussa oleva vihtiläinen. Vaimo on syntyisin kirkonkylästä, jossa tulevalla neuvoksella on myös yritystoimintaa. Perhe on kunnostanut kodikseen arvokkaan perinnetilan Enärannassa.

Veteraanityö ovat lähellä Pentti Hannukaisen sydäntä. 12 vuoden ajan hän on luovuttanut yrityksensä joulumuistamisiin varatut rahat joulurahana Vihdin rintamaveteraaneille. ”Laiskana yrittäjänä ei tarvitse olla kahta viikkoa kiertämässä pitkin ja poikin Etelä-Suomea jakamassa joululahjapulloja”, perustelee Pentti toimintaansa ja vakuuttaa, että perinne jatkuu.

Rakkaudesta urheiluun ja liikuntaan Pentti Hannukainen on toiminut monen urheiluhankkeen tukijana ja myös monen  urheilijan mesenaattina – viimeisimpänä  tukikohteena on Esa Sievisen vetämä TOKIO 2020 projekti.  Aktiivisena penkkiurheilijana ja nuorison tukijana hän on urheilun kehittämis- ja tukihankkeissa lähes kaikkiruokainen. Erityisen läheisiä urheilulajeja näyttävät hänelle olevan ainakin jääkiekko, moottoriurheilu, pesäpallo ja uinti.

Vihdin tulevaisuuden kannalta on uuden Nummela-neuvoksen näkemyksen mukaan olennaista kehittää Nummelan ja koko Vihdin elinvoimaisuutta. Lisää tunnettuutta ja uutta yrittäjyyttä, jotka tuovat kuntaa uusia työpaikkoja ja ostovoimaa.

Nummelan Killalla onkin suuri kunnia vuonna 2016 ojentaa Nummela-neuvoksen baretti määrätietoiselle, ihmisläheiselle, nummelalaiselle, jonka tekemisen jälki näkyy ja tuntuu kaikkialla Vihdin ja Nummelan arjessa.

Nummela-neuvoksen arvonimi ja neuvoksen punainen baretti ovat vuodesta 1991 alkaen muotoutuneet arvostetuksi kunnianosoitukseksi henkilöille, jotka omalla pyyteettömällä työllään ja esimerkillään ovat olleet kehittämässä Nummelan ja koko Vihdin yhteiskunnallista, taloudellista sekä sivistyksellistä hyvinvointia ja viihtyisyyttä.

Lisätietoa Nummela-neuvoksista

Nummelan Killan ja Nummelan lukion Itsenäisyyspäivän kirjoituskilpailun voitti Tua Videman.

Mitä itsenäisyys on?

 

Itsenäisyys on itselleen riittämistä, tervettä riippumattomuutta toisista. Se on eri asia kuin itsekkyys tai yksinäisyys, sillä itsenäinen huomioi yhteisönsä eikä ajattele vain itseään, vaikka viihtyykin myös yksin itsensä kanssa.

Itselleen riittäminen on tänä päivänä tärkeää. Maailma on täynnä tekemistä ja edistettäviä asioita. Yksin ei voi revetä kaikkialle, huolehtimaan kaikesta tärkeästä, mutta vähän hyvää kannattaa silti tehdä. Kun jokainen tekee vähän, yhdessä se on paljon. Vastuunsa ymmärtäminen on itsenäisyyttä. Vastuu omasta onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä on itsellä, ja oman elämän lisäksi vastuuta tulee kannettavaksi myös yhteisistä asioista. Itsenäisyys on kypsyyttä muistuttaa itselleen riittävänsä myös silloin, kun maailma kertoo muuta.

Itsenäisyys on valmiutta tehdä itseään koskevia päätöksiä ja samalla toisten itsemäärämisoikeuden kunnioittamista. Itsenäinen luottaa omiin päätöksiinsä ja uskaltaa olla oma itsensä, myös silloin, kun muut ajattelevat toisin. Hän tietää, että samalla tavalla toiset saavat olla omanlaisiaan ja antaa tilaa erilaisuudelle. Itsenäisyys ei poista ihmisen hyväksynnän ja huomion tarvetta eikä unohda yhteisön vaikutusta itseen. Itsenäinen ei ole virheetön, joten toisten tuomitsemisen sijaan hän antaa erehdykset anteeksi, koska kukaan ei ole täydellinen.

Itsenäisyys ei tarkoita täydellistä suvereniteettia, vaan itsenäinen voi sitoutua yhteisiin sääntöihin. 1700-luvulta alkaen vaikuttanut nationalismi synnytti kansallisvaltioita, mutta viimeistään maailmansodat näyttivät liiallisen erillisyyden korostamisen johtavan sotiin. Perustettiin liittoja, kuten Yhdistyneet kansakunnat ja Euroopan unioni, jotta säilytettäisiin yhteisymmärrys itsenäisten valtioiden välillä. Itsenäisyyden tarkoitus ei ole saavuttaa täydellistä riippumattomuutta toisista, vaan usein tehtäviä jakamalla päästään parhaaseen lopputulokseen. Parhaimmillaan itsenäisyys on realistista uskoa omiin kykyihin, mutta samalla tietoa siitä, että toiset ihmiset ja yhteisöt ovat apuna, kun sitä tarvitaan.

Historiallisesti Suomessa itsenäisyys on aina merkinnyt vapautta. Vuonna 1917 Venäjän sisäpolitiikassa ratisi, eivätkä ensimmäisen maailmansodan tappiot ainakaan helpottaneet tilannetta. Tällöin Suomessa kypsyi kaikenlaisia ajatuksia omasta, itsenäisestä valtiosta, mutta kaikkia mielipiteitä yhdisti unelma vapaudesta. Vapaus ei ole helppo sana. Sen sai itsenäistynyt Suomi lähivuosikymmeninä huomata sodissa vapautta puolustaessaan ja vapauden tuomaa vastuuta  sotakorvauksina maksaessaan.

Tänä vuonna monet uutiset maailmalta ja kotimaasta ovat olleet vakavia. On kuultu maan talouskasvun yhä antavan odottaa itseään, työttömyyden lisääntyvän ja hallituksen horjuvan hajoamisen partaalla yrittäessään parantaa tilannetta. Mediassa eri ammattiryhmät kätilöistä lastensuojeluntyöntekijöihin ovat säästöjen edessä puolustaneet työnsä tärkeyttä. Vihti ja koko Eurooppa saivat kesän lopulla herätä huomaamaan Lähi-idän ja Afrikan pitkittyneistä kriiseistä aiheutuvan pakolaistulvan, jonka ehtymisestä lähivuosina ei kukaan uskalla antaa varovaistakaan toivoa - ei niin kauan, kun ääriryhmien terrorismi ja sisällisodat pysyvät rasittamassa näitä alueita.

Vaikeina vuosina itsenäisyyden arvollaon erityistäpainoa. Itsenäisyys on rohkeutta tehdä mahdollisimman hyviä ja oikeita päätöksiä hyväksyen se, ettei täydellistä ratkaisua useinkaan ole olemassa. Itsenäisellä tasavallallamme on oikeus päättää asioistaan itse, ja kaikkea valtaa ja keinoja sen soisi käyttävän työhön paremman maailman puolesta. Itsenäinen Suomi ei kuitenkaan ole kasvoton hallintokoneisto, vaan 5,4 miljoonaa ainutlaatuista ihmistä, joilla on elämässään erilaiset ajatukset ja valinnat, mutta yhtäläinen ihmisarvo ja tarve kokea itsensä vapaiksi. Jokainen meistä voi olla tekemässä seuraavasta päivästä vähän edellistä onnellisempaa. Pienet asiat, kuten ystävällisyys ja välittäminen, uteliaisuus uutta ja erilaista kohtaan sekä omasta arjesta iloitseminen, ovat oleellisia askelia tällä polulla.

Muistetaan näin itsenäisyyspäivänä, Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlien lomassa, ettei turvallinen kotimaa ole itsestäänselvyys eikä yhden ihmisen päätettävissä oleva asia. Ihmisyys ei riipu mistään ulkoisesta piirteestä tai ympäristön vaikutuksesta, vaan jokainen meistä on yhtä tärkeä. Perinteistä nauttiminen ei ole pois keneltäkään, eikä kulttuurinen moninaisuus vähennä kansallista kauneutta. Itsenäisyys on vapautta ja vastuuta, yksin ja yhdessä, erilaisina mutta pohjimmiltaan aika samanlaisina ihmisinä.