Nummelan Kilta on tukenut lukion itsenäisyyspäivän ainekirjoituskilpailua stipendillä jo 18. kertaa. Tarkoituksena on kuulla nuorten ajatuksia itsenäisyydestä ja omalta osalta muistuttaa itsenäisyyden merkityksestä.
Tänä vuonna itsenäisyyspäivän kirjoituskilpailun voittajaksi on valittu Riku Laine.
Suomalaisuudesta - ilosta, onnesta ja itsenäisyydestä
Meillä on Jussi soineen ja kuokkineen sekä Saarijärven Paavo peltoineen. Meitä määrittävät puolivuotinen pimeys, protestanttisuus ja pula-aikojen perintö. Suurimpia kollektiivisia muistojamme ja kansallishengen luojiamme ovat sodat ja muut kansalliset kriisit. Suomalaista iloa joutuu etsimällä etsimään niin suomalaisesta kirjallisuudesta kuin Pohjolan miehestäkin. Suomi-kuvaakaan ei ole lähdetty rakentamaan hurtilla huumorilla, vaan maailmalla meidät tunnetaan ennemmin koulutuksesta ja Sibeliuksesta, joista jälkimmäisen aikaansaannoksia harva erehtyy luonnehtimaan kevytmielisiksi kupleteiksi.
Suomalaista iloa voisi luonnehtia joksikin pinnan alla olevaksi, hieman epäselväksi. Suomalainen mielenmaisema saattaa vaikuttaa ulkomaalaisen silmiin samalta kuin Pohjanmaan lakeudet etelän miehelle, mutta kun toinen suomalainen katsoo toista, näkee tämä ne nyanssit ja harmaan sävyt, jotka kertovat kaiken kaikesta. Me suomalaiset emme halua käyttää koko väripalettia, kun harmaakin riittää. Haluamme myös, että värit säilyttävät merkityksensä ja säväyttävyytensä ja että ne eivät haalistuisi liiallisen käytön myötä. Kansallisen vaaran uhatessa häivähdys hälytysvalon punaisesta ja sireeninkin kuiskaus riittävät tiivistämään kansakunnan rivit. Räväkkä turkoosi sykähdyttävän verenpunaisen rinnalla tai kuiskaus huutokuorossa eivät suuremmin herätä ajatuksia väriloiston tai pauhun keskellä eläneelle, mutta jos alati harmaaseen maisemaan ilmestyy oranssia tai huuto kiirii hiljaisuudessa, ovat kaikki ihmeissään.
Antiikin aikaan luotiin perustukset länsimaiselle ja ehkä myös suomalaiselle ajattelulle. Stoalaisuus oli vallalle jo antiikin aikaan, ja samankaltaista pidättyvyyttä oli 1800-luvun Suomessa. Suomalaisen ilon ja onnen olemukset ovat muuttuneet ajan mittaan. Olemme historiamme aikana sotineet sotia, jotka ovat opettaneet meitä arvostamaan kaikkea saamaamme hyvää, oli se sitten pientä tai suurta. Olemme kokeneet ”kuplivan 50-luvun” ja 80-luvun nousukauden. Kouluissa opetetaan nuijasodasta ja venäläistämiskausista, kun samaan hengenvetoon kerrataan 90-luvun lama luomaan perspektiiviä nykytilanteeseen. Toisaalta kolmas vuosituhat on tuonut mukanaan internetin: voimme jakaa hauskoja kissavideoita naapurin Annan kanssa tai lukea, kuinka tädin mies sai taas hyvää palvelua. Ilomme on muuttunut yksityisestä julkisemmaksi ja sallitummaksi ilmaista, vaikka hymyilevää vastaantulijaa saatetaan epäillä yhä hulluksi, humalaiseksi tai ulkomaalaiseksi.
Napoli ja netti ovat asioita, jotka vaikuttavat nykypäivän suomalaiseen elämään, mutta joista Paavolla tai Jussilla tuskin oli aavistustakaan. Erilaisia ihmisiä saapuu Suomeen ja suomalaiset lentelevät ympäri maailmaa. Kulttuurien väliset erot nousevat esiin ja huomataan, miten eri tavoin ihmiset ilmaisevat itseään ja tunteitaan maailmalla. Brasilialainen ilmaisee itseään eri tavalla kuin varautunut thai, ja heidän ilmaisunsa eroaa suomalaisen tavasta raottaa sisintään. Suurimpana syynä näihin eroihin voitaneen pitää uskontoa: etelän katoliset elävät rennommin mañana-periaatteella, kun luterilainen vuorostaan arvostaa enemmän ahkeruutta ja yleistä pidättyvyyttä, johon ei ylenmääräinen
hulluttelu sovi. Uskonto määrittää myös suhtautumistamme onneen ja iloon. Suomalaisen täytyy ansaita vapaa hetki ja tyytyväisyys, kun Välimeren mies pystyy ottamaan arkensa ja elämänsä letkeämmin. Historia määrittää myös osaltaan kansakunnan yksilöiden luonnetta: suomalaisen mieleen eivät ole suuremmin painuneet kansakunnan loiston hetket, kun historian sivuilta palstansa ovat ahmineet konfliktit naapurivaltojen kanssa.
Ihmisten iloa ja itseilmaisua sekä niiden määrää ja luonnetta määrittää myös luonto. Talvisen Pohjolan kylmyys ja kaamos eivät varsinaisesti herätä innostumaan ihmisistä tai asioista. Palmupuiden katveessa auringon paistaessa on helppoa, tai ainakin helpompaa nähdä elämän hyvät puolet ja tavata ihmisiä. Vaikka ilmastonmuutos yrittääkin ojentaa lämmittävää kättään Suomen ilmastolle, tekee se sille karhunpalveluksen maalatessaan marraskuisenkin maiseman mustalla pensselillä valkean sudin sijaan. Valkeuden tehtävänähän on tuoda sekä valoa härmäläisen mieleen että joulupukin reki talon eteen.
Suomalainen ilo on monikasvoista ja monimuotoista, mutta yleensä siihen liittyy jokin yhteisö tai muu joukko. Yksin iloitseminen on arveluttavaa, mutta kun koko kansa iloitsee esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruudesta, on koko Senaatintori täynnä hurraavia ihmisiä. Yhteisön funktio tällaisissa tilanteissa on hyväksynnän myöntäminen sekä kokemuksien ja tunteiden jakamisen mahdollisuus. Yksilö voi silloin kokea itsensä osaksi jotain suurempaa ja häpeämättä iloita.
On myös huomattava, että sellaista asiaa kuin suomalainen ilo ei olisi olemassa ilman sotiemme veteraanien panosta maamme suvereniteetin säilyttämiseksi. Niinä vaikeina aikoina ilolle ei juuri ollut sijaa, mutta tuskin korsut karua hirtehishuumoria vaille jäivät, minkä tuloksena saimme kuitenkin pitää kielemme, kulttuurimme ja kansallisen päätäntävaltamme. Tämän päätäntävallan myötä meillä on tänä päivänä oikeuksia uskonnonvapaudesta sananvapauteen ja moniin muihin nykyisin itsestäänselvyyksinä pitämiimme asioihin. Ilman itsenäisyyttähän meillä ei olisi Suomen kansaa, kansallistunnetta saati siniristilippua.
Suomalainen onni on pohjimmiltaan samanlaista kuin muualla maailmassa, vaikka sen ilmaisu saattaa olla vajavaista. Kulttuuriimme kuuluu olennaisena osana pidättyvyys ja vaatimattomuus, minkä vuoksi oman onnellisuuden julistamista katsotaan harvemmin hyvällä. Suomalainen osaa kuitenkin iloita vähästä, vaikka muuta väittäisikin. Ystävän vierailu sydäntalvella tai tuntemattoman hymy ovat asioita, joista kerrotaan ja joita halutaan muistella. Ensilumen sadettua kaikki olisivat tyytyväisiä, vaikka sitä olisi satanut metrin. Osa pimeydestä olisi voitettu, ja lumitöistäkin nuristaisiin vain muodon vuoksi. Suomalainen ilo on piilevää, pientä ja puhdasta. Kateus asuu meissä syvällä, mutta onni nujertaa sen poikkeuksetta, vaikka toisinaan se saattaa vaatia hieman työtä.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja kiitos!
Riku Laine, Vihdin lukio 3C, 2014